Jollakin ihme tuurilla onnistuin -tällä kertaa.

Oletko joskus onnistunut jossain, saanut siitä kehuja ja silti sinusta tuntuu, ettet ansaitse niitä? Tunnet häpeää tai sinusta tuntuu siltä, ettet oikeasti tiedä asiasta yhtään mitään ja nyt vain jollain ihme tuurilla satuit osumaan oikealla hetkellä oikeaan paikkaan ja nyt kaikki kuvittelevat, että oikeasti osaat jotain, vaikket osaakaan? Jonakin päivänä asia tulee esille ja päivänvaloon myös muille, että olitkin oikeasti se osaamaton puoliammattilainen, joka räpelsi itselleen tuurilla jotain ihme saavutuksia. “Olen oikeasti aivan paska, maailman paskin”. Tämän lauseen kuulin erittäin menestyneen ja ammattitaitoisen ihmisen suusta, kun hänen sisäinen äänensä puhui ja pelko siitä, että hän tulisi huomatuksi ja nähdyksi oman saavutuksensa kautta. 

Tätä ilmiötä kutsutaan huijarisyndroomaksi (Impostor Syndrome), ja se on yllättävän yleinen – jopa niiden keskuudessa, jotka näyttävät ulospäin itsevarmoilta ja menestyneiltä ja jotka myös todellisuudessa ovat erittäin menestyneitä esimerkiksi ammatillisilla mittareilla mitattuna. Sanotaan, että huijarisyndrooma on yleisempää naisilla, mutta oma kokemukseni on, että sitä esiintyy sukupuolesta riippumatta. Toisilla se vain näkyy toisella tavalla ja on voimakkaampaa kuin toisilla. Se on vertailua muihin ja toisten näkemistä parempana kuin itse on, huonoa itsetuntoa. Usein tähän liittyy myös kateutta ja jos sitä tunnetta ei osaa käsitellä, se lisää huonommuuden tunnetta ja samalla negatiivisuutta. 

Myöhemmin mietin, että kenen odotuksia olin täyttämässä? Asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, kilpailijoiden, ihmisten, auktoriteettien, vanhempien, ystävien, tuttavien, naapureiden, opettajien, kenen?

Henkilöbrändin rakentamisen näkökulmasta huijarisyndrooma on ongelmallinen. Se estää meitä astumasta esiin täydellä potentiaalillamme ja siitähän henkilöbrändin rakentamisessa on juuri kysymys; erottautumisesta omana itsenään omien vahvuuksien ja oman potentiaalin kautta. Moni kokee, että on pelottavaa tulla nähdyksi vahvuuksiensa kautta, koska silloinhan joku voi tajuta, että ei oikeasti osaa tarpeeksi vaan “huijaa” olevansa enemmän kuin on. Itselläni huijarisyndrooma johti siihen, että vaikka oikeasti tiesin mitä halusin, millaisia unelmia minulla oli, en edennyt niitä kohti, koska mietin mitä muut minusta ajattelivat. Hain vahvistusta ulkopuolelta, erilaisia “natsoja” siihen, että olen tarpeeksi pätevä olemaan sitä mitä olen, jonkinlaista oikeutusta esiintyä haluamallani tavalla. “Mikä se oikein kuvittelee olevansa?” -tämä lause kaikui päässäni jostain lapsuuden syövereistä, Kainuun korvesta. Epäonnistumisen pelko, häpeän pelko, nähdyksi tulemisen pelko -näistähän ilmiössä on oikeasti kysymys. “Ettei vain mennä näyttämään enemmän tai lupaamaan liikaa, koska sitten hävettää niin helvetisti, jos epäonnistuu eikä täytä odotuksia.” Myöhemmin mietin, että kenen odotuksia olin täyttämässä? Asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, kilpailijoiden, ihmisten, auktoriteettien, vanhempien, ystävien, tuttavien, naapureiden, opettajien, kenen? 

Oma pelkoni ja sitä kautta huijarisyndroomani liittyi juuri epäonnistumisen pelkoon, häpeään sekä muiden ihmisten arvostelun kohteeksi joutumiseen ja hylkäämisen pelkoon. Sitten se kamalin kävi - epäonnistuin ja jouduin kohtaamaan kaikki nuo asiat silmästä silmään. Olin yrittänyt parhaani, mutta se ei vain riittänyt siinä hetkessä. En ollutkaan enää se menestyjä, jolta olin näyttänyt ulospäin ja jonka eteen olin tehnyt valtavan määrän töitä. Tuntui, että kaikki ponnisteluni valui silmieni edessä vessanpöntöstä alas ja olin pettänyt muiden odotukset. Tuo kokemus haastoi minua valtavasti, sillä se pakotti minua kohtaamaan itseni ilman muiden hyväksyntää ja oikeutusta asioihin. Samalla tajusin, että se mitä olin pelännyt ja pitänyt pahimpana, ei oikeasti ollutkaan niin pahaa ja ymmärsin tapahtuman pilven hopeareunuksen. Tajusin, ettei se mitä muut minusta ajattelee määritä minua tai menestymistäni. Samalla opin, että elämää pitää elää hetkessä ja mennä niitä asioita kohti, joita oikeasti haluaa. Ja mitä sitten, vaikka joskus epäonnistuu? Sekin kuuluu tähän peliin. Mitä merkitystä on toisten ihmisten mielipiteillä, jos he eivät ole sinun asiakkaitasi tai sinulle muutoin tärkeitä tai läheisiä ihmisiä? Mitä merkitystä on sellaisten ihmisten mielipiteillä, jotka eivät maksa sinun laskujasi tai ole siinä sinua kuuntelemassa, kun oikeasti heitä tarvitset? Mitä merkitystä on ihmisten mielipiteillä, jotka eivät välitä sinusta? Miksi sinäkään välittäisit heistä tai heidän mielipiteistään? 

Nykyisin, kun se sisäinen ääneni käskee minua pienentämään itseäni, otan bosslady -asenteen ja kysynkin “Mikä on pahinta mitä minulle tässä voisi tapahtua?” 

Tästä syystä rakennan tänä päivänä tähtiä eli teen henkilöbrändejä. Pidän siitä ja saan valtavasti iloa, kun ihmiset pääsevät erottumaan omien vahvuuksiensa kautta. Omien arvojen, todellisen minuuden ja omien unelmien kautta, koska ne tekevät meistä onnellisia. Silloin asioilla on syvempi merkitys ja silloin osaaminen perustuu kestäviin asioihin, sellaisiin millä oikeasti on itselle merkitystä. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja on selvää, että kokemus tuo varmuutta ja on esimerkiksi ammatteja, joihin on oltava tietty peruskoulutus tai osaamistaso, jotta sitä voi ylipäätään harjoittaa. Tämän kirjoituksen pointti liittyy enemmänkin siihen, ettei pelon tai muiden mielipiteiden saa antaa estää toteuttamasta omia unelmiaan, olipa se lähtökohta mikä hyvänsä. Kuka oikeasti määrittää millä tavalla tai voimakkuudella voimme näyttää omia vahvuuksiamme ulospäin? Kuka määrittää kuinka hyviä, päteviä tai epäpäteviä oikeastaan olemme? Onnistunut lopputulos on aina useiden asioiden summa. Ja aina tarvitaan vähän sitä tuuriakin. Tärkeintä kuitenkin on, että nautit itse matkastasi tässä ja nyt. 

Huijarisyndroomasta - jos siihen on taipuvainen - ei varmasti pääse täysin eroon koskaan. Itse olen opetellut elämään sen kanssa niin, etten anna sen enää vaikuttaa itseeni. Nykyisin, kun se sisäinen ääneni käskee minua pienentämään itseäni, otan bosslady -asenteen ja kysynkin “Mikä on pahinta mitä minulle tässä voisi tapahtua?” 

Kirjoittaja on Mari Huhtamäki, IMAGOsettersin toimitusjohtaja, Personal Brand Strategic, joka tekee tutkimusta ja rakentaa henkilöbrändejä erilaisille asiantuntijoille, johtajille, yrittäjille, julkisuudessa esillä oleville henkilöille.